Nyky-yhteiskunnassa on jos jonkinlaisia ulkonäköihanteita. On niin ihmisen rakenteeseen liittyviä kuin ihmisen ihon koristeluun. Kuten Ines Sirén Helsingin Sanomiin 28.8.2018 kirjoittamassaan uutisessaan: ””Olen hyväksynyt sen, etten välttämättä sovellu joka paikkaan”, sanoo raitio­vaunun­kuljettaja Juha-Matti Aho – Suhtautuminen tatuointeihin on muuttunut työelämässä” asiasta kertoo.  

 

Itse suhtaudun tatuointeihin vähän kaksijakoisesti. Silloin, jos tatuointi on laadukas ja muutenkin hieno sekä sopii ihmisen persoonaan tai tyyliin - ne ovat monesti todella näyttävän näköisiä. Pidän itsekin niistä monesti silloin. Mikäli taas tatuointi ei ole oikein siisti ja muullakaan tavalla ei oikein sovelias niin sellaiset eivät ole oikein minun makuuni. Mikäli henkilö itse haluaa tällaisella tavalla itseään koristaan niin se on minulle ihan ok sillä se ei onneksi muuta minun elämääni mihinkään. 

 

Tatuoinnit eivät saisi vaikuttaa ihmisen työllistymiseen - oli ala mikä tahansa. Työn saaminen pitäisi perustua ammatilliseen osaamiseen eikä siihen miltä näyttää. Tietenkin on asiakaspalveluammatteja, joissa oikein räväkät näytillä olevat tatuoinnit saattavat aiheuttaa paheksuntaa esimerkiksi vanhemmissa ikäluokissa. Mutta juurikin joissain tuotantopuolella tehtävissä töissä sillä ei pitäisi olla minkäänlaista merkitystä onko työntekijällä näkyvä tatuointi vai ei. Siinä pitäisi vaikuttaa vain se kuinka pätevä henkilö on tähän työhön.