Helsingin Sanomien uutisessa 28.8 ”Olen hyväksynyt sen, etten välttämättä sovellu joka paikkaan”, sanoo raitiovaununkuljettaja Juha-Matti Aho – Suhtautuminen tatuointeihin on muuttunut työelämässä” kerrotaan tatuointeihin asennoitumisen muuttuneen työelämässä suvaitsevaisempaan suuntaan viime vuosina.

Minusta yrityksillä pitää olla oikeus päättää itse, miten suhtautua esimerkiksi palkkaamaan sellainen ihminen, jolla on tatuointeja. Jokaisella yrityksellä on olemassa oma tyyli ja imago ja jos siihen ei sovi tatuoinnit on yrityksellä mielestäni täysi oikeus jättää tatuoitu ihminen palkkaamatta. Itse en jättäisi palkkaamatta ihmistä tatuointien takia, mutta ymmärrän hyvin jos jotkut haluavat jättää.

Sen sijaan julkinen sektori eli kunnat ja valtio eivät mielestäni saisi jättää ketään ihmisiä palkkaamatta tatuointien vuoksi. Päiväkodeissakaan tuskin on haittaa jos työntekijöillä on rajujakin tatuointeja, koska lapset tottuvat niihin nopeasti eivätkä keskity liikaa niihin vaan itse työntekijöihin, joilla tatuoinnit ovat.

Tatuoinnit ovat osa ihmisen persoonaa ja identiteettiä, joten niiden olemassaolon ei pitäisi vaikuttaa esimerkiksi työn saantiin. Lisäksi ne ovat vain ulkoisia seikkoja eivätkä ne kerro mitään ihmisen työkyvykkyydestä tai pätevyydestä.